Kuvassa Ihme Ituhippi on eksynyt luontaisen urbaanin habitaattinsa ulkopuolelle etsimään uuden vuoden inspiraatiota. Kuva: Saumya Tyagi

Rakastan jokaisen uuden vuoden aloitusta, koska uuden kalenterivuoden alku antaa raikkaan mahdollisuuden itsetutkiskeluun, omien tavoitteiden suunnitteluun ja tulevan vuoden ihmettelyyn. Vaikka elämä ei usein mitenkään dramaattisesti muutukaan, kerta toisensa jälkeen tuntuu hyvältä ajatella, että pääsee lähemmäs itselle tärkeitä asioita, oli kyseessä sitten uuden taidon oppiminen, tai vaikkapa terveyteen liittyvä pitkäaikaisempi projekti. Uusi vuosiluku, oli se sitten kuinka keinotekoinen tapa jakaa aikaa tahansa, on hyvä hetki pohtia mikä tekee omasta elämästä merkityksellistä ja miten pyrkiä juuri tuota merkityksellisyyden lähdettä kohti.

Vaikka aina jankutan, että henkilökohtaiseen elämääni liittyen en ole kenellekkään velkaa ainoatakaan selitystä, silti haluan vuoden aluksi pienen synninpäästön liittyen loppusyksyn huomattavasti aiempaa leväperäisempään postaustahtiin: marraskuu ja joulukuu olivat itselleni kaistapäinen cocktail täyspäiväistä työharjoittelua, opintourani viimeisiä kokeita ja kirjoitelmia, töitä, sekä Suomeen muuttoon valmistautumista ja muuttamista. Joulun pyhinä puolestaan ihan reilusti annoin itselleni luvan vain olla ja rentoutua, vaikka blogi takaraivossa kolkuttelikin.

Blogin kannalta uusi vuosi on myös ehkä aika hyvä hetki pitää pieni katselmus tulevaan. Nyt kun loppusyksy on hoidettu pois alta, pyrin päivittämään blogia tasaisesti noin 4 kertaa kuukaudessa, eli suurin piirtein viikoittain, mutta tämän kanssa koitan antaa itselleni hivenen liekaa, sillä en tiedä vielä kuinka rennosta vuodesta saan nauttia (vai saanko?). Tänä vuonna mielelläni käsittelisin erilaisia teemoja suurempina muutaman postauksen paketteina tai sarjoina. Itseäni tällä hetkellä kiehtovat yhä laaja kirjo ympäristöaiheita, ruokavaliomme vaikutukset itseen ja ympäristöön, stressin hallinta ja sen minimointi, pyrkimys tunnistaa missä kohti omassa elämässä on turhia energiasyöppöjä, tavoitteiden asettaminen ja niiden järkevä toteuttaminen, sekä vielä hippunen yleistä pohdiskelua liittyen elämän merkityksellisyyden tutkiskeluun ryydittämään muuten kohtuullisen asiapitoista blogia, mikäli Ihme Ituhippiä sellaiseksi voi kutsua.

Parin kuukauden pituisen “melkein tauon” jälkeen kirjoittaminen on alkuun hiukan tahmeaa kunnes se lähtee taas rullaamaan omalla rutinoituneella painollaan, mutta toisaalta ilmiön varmastikin tunnistaa jokainen omista kokemuksistaan. Tärkeintä on että homman saa uudelleen käyntiin reippaasti ja kyllä se tästä pikkuhiljaa.

Uuden vuoden lupauksen sukuinen

Tehdään vuodesta 2019 yhdessä ekompi, stressittömämpi ja muutenkin vielä kaikin puolin parempi kuin edellisestä vuodesta. Asetetaan tavoitteita, pyritään niitä kohti fokusoituneesti ja muistetaan olla myös itselle armollisia vaikka aina ei ihan menekään kuin Strömsössä.

Myöskin kannustan ehdottomasti kommentoimaan postauksen alapuolelle tai vaikkapa Facebookin kommenttibokseihin, mikäli mieleen tulee toivepostausaiheita tai -teemoja joista mielelläsi kuulisit enemmänkin jatkossa. 🙂

Toivon että tammikuusi on alkanut täynnä energiaa ja hyvää mieltä!

-Anna 

Luitko jo?

Maaliskuun rehellisiä kuulumisia

FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

The post Ituhipin talviunet ovat ohi appeared first on Ihme ituhippi.

Alkuvuosi on ollut iso sekametelisoppa ja totuttelua useampaan elämänmuutokseen kerralla. Päivät, viikot ja voisi jopa melkein sanoa että vuodenvaihteen jälkeiset kuukaudet ovat kuluneet keikkatöitä tehdessä, vakitöitä hakiessa, rempatessa, muuttaessa, gradua kirjoittaessa (sain sen viimein tuomittua valmiiksi alkuviikosta, halleluja), elämän uusia järjestelyjä taivastellessa, Suomen ja Tallinnan väliä ravatessa, sekä puhtaasti ihmetellessä että pitäisi olla melkoinen fakiiri että tämän säätämisen pääsisi läpi täysin stressaamatta. Muuton myötä myös ilmastosyyllisyys on ollut kuvioissa. 

Muutto Tallinnasta Helsinkiin

Virallinen osoitteeni on viimein vaihtunut viiden vuoden jälkeen Tallinnasta Helsingiksi, ja se jos mikä on erikoista. Vaikka sitä olisi sydämessään kuinka suomalainen ja muualla ollessaan muistelisi kuinka jotkut asiat on Suomessa niin hyvin ja toiset taas niin huonosti, maailma kulkee aika ronskisti eteenpäin muutamassa vuodessa ja on yllättävän iso kulttuurishokki tulla heitetyksi keskelle muuttunutta maailmaa joka ei vastaa omia muistikuvia, joko siitä syystä että kotimaa on muuttunut välissä tai sitä on itse kasvanut ihmisenä, tai ehkä hiukan molempia.

Olen ollut uudelleen ja uudelleen hämmästynyt ruokakaupassa, ratikassa, ja taloyhtiön roskiksilla “ihan ihme ratkaisuista” ja  vaan kadulla kulkiessakin ollut puhtaan häkeltynyt kun porukka puhuukin Suomea. Ainakin vielä toistaiseksi suunnittelen jokaisen repliikkini kaupan myyjälle etukäteen viroksi. Käyn koko keskustelun päässäni läpi ennen kuin uskallan lähestyä myyjä kysymyksineni, ja jään joka kerta pikkuhetkeksi lukkoon kun minua puhutellaankin suomeksi ja pitäisi nopeasti keksiä mitä olinkaan oikein kysymässä. Veikkaan että sopeutuminen vie ehkä parisen kuukautta, vaikka se saisi puolestani toki tapahtua vikkelämminkin. 

Koulun osalta luennot ovat lopullisesti ohi, eikä mitään tehtävää enää ole ennen virallista valmistumispäivää. Edeltävät pari kuukautta selkeä viikkorytmi on huutanut poissaolollaan. Olen tehnyt yleensä joka päivä jonkun verran jotain “fiksua”, mutta se on määräytynyt ihan sen mukaan onko juuri tänään auennut joku uusi kivan oloinen työpaikkahaku, onko keikkatöitä tiedossa tälle päivälle vai painaako gradun deadline päälle.

Muuttoon liittyen puolestaan en ole vielä ehtinyt keksimään kaikelle paikkoja tai tekemään pieniä viimeistelyjuttuja, eikä minulla esimerkiksi toistaiseksi ole vielä hajuakaan mistä löydän perusasioita aina hiuslenkeistä kyniin. -Ne löytyvät sieltä jostain romun keskeltä, jota en ole vielä ehtinyt kahlaamaan läpi. Tämä hitaasti saa minut kyseenalaistamaan onko omistamallani rojun määrällä mitään tekemistä minimalismin kanssa.

Vuoden alkuun on myös tietenkin mahtunut paljon kaikkea ihan kivaakin: olen saanut viettää paljon enemmän aikaa perheeni ja läheisteni kanssa kuin minulla olisi koskaan normaalisti ollut mahdollisuutta, olen saanut kahlata läpi kirppareita ja tehdä löytöjä, seikkailla Riikassa, harrastaa turismia Helsingissä, olla onnellinen Tallinnassa, ja uusi eka “aikuisten” duunikin vaikuttaisi olevan virallisia paperitöitä vaille plakkarissa. Kaikesta pyörityksestä huolimatta olen ollut vaan todella iloinen, että elämä todellakin kulkee eteenpäin, vaikka väsyneinä hetkinä se ei aina siltä ole tuntunut.

Ilmastosyyllisyys vai olen-laiska-bloggaaja-syyllisyys?

Blogi on jäänyt tarkoituksella hiukan sivualalle, sillä olen jotenkin taputellut itseäni selkään ajatuksella ”Älä stressaa blogista, sen on tarkoitus olla hauskaa ja mukava harrastus, eikä sitä että hampaat irvessä koittaa saada jotain aikaiseksi deadlineen mennessä, samalla kun koko elämä on pienen kaaoksen kourissa. Blogia ehtii vielä kirjoittamaan pitkät pätkät ja paljon tämän hetkistä tiuhempaan kun elämään löytyy edes jonkun näköinen uusi rytmi, ja siirtymävaihe on hoidettu pois alta.”

Tietenkin samalla kun blogi on elänyt hiukan hiljaisempaa elämää, olen tavannut itseni kokemasta pientä ekosyyllisyyttä jutuista joiden suhteen olisin voinut antaa itseni ottaa ehkä hiukan rennommin. Muutto/remppa-projektiin liittyen en vaan inhimillisesti löytänyt suurinta osaa huonekaluista käytettyinä, ehdoilla “omaa silmää miellyttäviä ja budjettiin sopivia”(en Tallinnassa omistanut ainoatakaan huonekalua suunnilleen keittiöjakkaraa lukuunottamatta), söin projektin aikana vaikka kuinka monet  IKEAn lihapullat vegemmistä tavoitteistani huolimatta, enkä juurikaan lajitellut remonttiroskia, koska se olisi ollut tuntikausien homma siinä ryönämeressä kahlatessa, kun prioriteetti oli päästä muuttamaan sisään asap. Itsekritiikki on helppo laji. Hankalampaa, mutta fiksumpaa olisi kohdella itseään kuten kohtelee kaikkia muitakin: Olla vähän armollisempi ja tiedostaa, että tärkeintä on että sen suurimman osan ajasta yrittää, ja aina ei vaan olosuhteiden takia kykene venymän vaikka haluaisikin.

Blogi vietti tässä välissä myöskin 1-vuotis synttäreitään, enkä sitäkään oikein ehtinyt juhlistaa mitenkään. Toisaalta ehkä blogihommailuunkin pätee uskomus siitä, että pitkäjänteinen asian parissa vietetty aika josta jää hyvä mieli on lopulta tärkeämpää kuin näyttävät juhlallisuudet. Myöskin näin maaliskuussa päivityksen alkua väkerrellessä hämmästyin uudistuksesta vaikka olinkin siitä etukäteen tietoinen ja hyvin tiedotettu, mutta silti se yllätti, että ainakin toistaiseksi Lily on vielä hiukan sikin sokin, WordPress oli itselleni täysin vieras alusta, ja blogien seuraaminen Lilyn sisällä taitaa vielä toistaiseksi olla mahdotonta.

Kevät kuitenkin tekee hitaasti tuloaan, ja pikkuhiljaa elämä tasoittuu, uudistunut Lily käy tutummaksi ja ainakin tulevista vaaleista varmasti ainakin riittää etukäteen kirjoitettavaa ja pohdiskelua.

Millaisen startin kevääsi on saanut?  Ja miten olet vastaanottanut Lilyn blogialustan muutokset joko lukijana tai kirjoittajana? Kerro tuntosi kommenteissa 🙂

-Anna 

Luitko jo?

Ituhipin talviunet ovat ohi

FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

The post Maaliskuun rehellisiä kuulumisia appeared first on Ihme ituhippi.

Kuvassa Ihme Ituhippi on eksynyt luontaisen urbaanin habitaattinsa ulkopuolelle etsimään uuden vuoden inspiraatiota. Kuva: Saumya Tyagi

Rakastan jokaisen uuden vuoden aloitusta, koska uuden kalenterivuoden alku antaa raikkaan mahdollisuuden itsetutkiskeluun, omien tavoitteiden suunnitteluun ja tulevan vuoden ihmettelyyn. Vaikka elämä ei usein mitenkään dramaattisesti muutukaan, kerta toisensa jälkeen tuntuu hyvältä ajatella, että pääsee lähemmäs itselle tärkeitä asioita, oli kyseessä sitten uuden taidon oppiminen, tai vaikkapa terveyteen liittyvä pitkäaikaisempi projekti. Uusi vuosiluku, oli se sitten kuinka keinotekoinen tapa jakaa aikaa tahansa, on hyvä hetki pohtia mikä tekee omasta elämästä merkityksellistä ja miten pyrkiä juuri tuota merkityksellisyyden lähdettä kohti.

Vaikka aina jankutan, että henkilökohtaiseen elämääni liittyen en ole kenellekkään velkaa ainoatakaan selitystä, silti haluan vuoden aluksi pienen synninpäästön liittyen loppusyksyn huomattavasti aiempaa leväperäisempään postaustahtiin: marraskuu ja joulukuu olivat itselleni kaistapäinen cocktail täyspäiväistä työharjoittelua, opintourani viimeisiä kokeita ja kirjoitelmia, töitä, sekä Suomeen muuttoon valmistautumista ja muuttamista. Joulun pyhinä puolestaan ihan reilusti annoin itselleni luvan vain olla ja rentoutua, vaikka blogi takaraivossa kolkuttelikin.

Blogin kannalta uusi vuosi on myös ehkä aika hyvä hetki pitää pieni katselmus tulevaan. Nyt kun loppusyksy on hoidettu pois alta, pyrin päivittämään blogia tasaisesti noin 4 kertaa kuukaudessa, eli suurin piirtein viikoittain, mutta tämän kanssa koitan antaa itselleni hivenen liekaa, sillä en tiedä vielä kuinka rennosta vuodesta saan nauttia (vai saanko?). Tänä vuonna mielelläni käsittelisin erilaisia teemoja suurempina muutaman postauksen paketteina tai sarjoina. Itseäni tällä hetkellä kiehtovat yhä laaja kirjo ympäristöaiheita, ruokavaliomme vaikutukset itseen ja ympäristöön, stressin hallinta ja sen minimointi, pyrkimys tunnistaa missä kohti omassa elämässä on turhia energiasyöppöjä, tavoitteiden asettaminen ja niiden järkevä toteuttaminen, sekä vielä hippunen yleistä pohdiskelua liittyen elämän merkityksellisyyden tutkiskeluun ryydittämään muuten kohtuullisen asiapitoista blogia, mikäli Ihme Ituhippiä sellaiseksi voi kutsua.

Parin kuukauden pituisen “melkein tauon” jälkeen kirjoittaminen on alkuun hiukan tahmeaa kunnes se lähtee taas rullaamaan omalla rutinoituneella painollaan, mutta toisaalta ilmiön varmastikin tunnistaa jokainen omista kokemuksistaan. Tärkeintä on että homman saa uudelleen käyntiin reippaasti ja kyllä se tästä pikkuhiljaa.

Uuden vuoden lupauksen sukuinen

Tehdään vuodesta 2019 yhdessä ekompi, stressittömämpi ja muutenkin vielä kaikin puolin parempi kuin edellisestä vuodesta. Asetetaan tavoitteita, pyritään niitä kohti fokusoituneesti ja muistetaan olla myös itselle armollisia vaikka aina ei ihan menekään kuin Strömsössä.

Myöskin kannustan ehdottomasti kommentoimaan postauksen alapuolelle tai vaikkapa Facebookin kommenttibokseihin, mikäli mieleen tulee toivepostausaiheita tai -teemoja joista mielelläsi kuulisit enemmänkin jatkossa. 🙂

Toivon että tammikuusi on alkanut täynnä energiaa ja hyvää mieltä!

-Anna 

Luitko jo?

Maaliskuun rehellisiä kuulumisia

FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

The post Ituhipin talviunet ovat ohi appeared first on Ihme ituhippi.

Nykyään täydellinen aamuni koostuu monesta yksittäisestä pienestä osasta. Hyvä aamu ei ole mikään “No hotellissa sänkyyn tarjoillun aamupalan kanssa Pariisin kattojen yllä, mielellään elokuun toisena viikonloppuna, alkaen kello 10” -tyyppinen ylimaallinen juttu. Erittäin hyvä jollei täydellinen aamu on itselleni jotain, mikä on mahdollista toteuttaa ainakin kerran viikossa vapaapäivänä tai päivänä jona on iltavuoro, maailman parhaassa paikassa, eli ihan vaan kotona. Se on mahdollisuus nauttia hetkestä ja imeytyä hyvään fiilikseen, joka kantaa koko päivän. Olla todella läsnä ja olla onnellinen siitä, että saa elää juuri itsensä näköistä elämää.

Hyvä aamuni alkaa sillä, että olen nukkunut hyvin ja herään ennen herätyskelloa aamun valoon. Kerrankin ei väsytä, olo on levännyt ja hiukan lempeän unipöhnäinen. Omassa sängyssä on ihanan pehmeää ja lämmintä. Ryömin ylös sängystä ja avaan ikkunat päästäen aamun raikkaan ilman sisään.

Avaan tietokoneen ja Spotifyn, ja laitan soimaan päivän fiilikseen sopivaa musiikkia, päivästä riippuen joko raikasta ja herkkää indietä, tai tositoimia varten itsetunnon kattoon pumppaavaa tanssimusiikkia. Seuraavana on aika tarkistaa kalenteri rauhassa ja selvittää moneltako täytyy olla ulkona ovesta. Tuo kivan kontrollin fiiliksen kun päivän tapahtumat eivät ole yllätyksiä jotka hoksaa varttia ennen kuin pitäisi olla paikan päällä, ilman harmainta aavistustakaan siitä mitä seuraavaksi tapahtuu.

Saan juoda kahvia kiireettömästi ja lukea päivän lehdet. Mikään ulkopuolinen asia ei häiritse tätä pyhää rituaalia. Lämmintä juotavaa joka avaa silmät, ja kertaus siitä, onko maailmassa tänään menossa mitään mistä voisi olla hyvä tietää. -Tai kiva tietää.  On aikaa syödä kohtuullisen terveellistä aamupalaa johon on ollut aikaa panostaa, eikä kyseessä ole vain minuuttia ennen ovesta ulos ryntäämistä ahmittu rahka, kuten vähän liiankin usein. Muistan ottaa tiskipöydälle asetetut vitamiinit jotka olen väsännyt dosettiin elämän helpottamiseksi. Kerrankin muistan todella ottaa sen D-vitamiinilisän kun ei ole kiire.

On aikaa käydä suihkussa ja meikata hartaudella fiiliksen mukaan, ja todeta, että tuolta peilistä tuijottaa ihan hyvä tyyppi. On aikaa ja motivaatiota pedata sänky ja kokea päivän ensimmäinen onnistumisen tunne, kun saa niinkin pienen ja omalla tavallaan hölmön asian tehtyä. Uskon, että tämä pieni onnistumisen tunne kantaa päivän mittaan ja käynnistää positiivisen lumipalloefektin.

Miten muuttua aamuihmiseksi?

• Hyvät yöunet
• Selkeä rutiini
• Tarpeeksi aikaa varattuna kaiken tekemiseen, jotta asiat voi tehdä levollisesti ja hyvällä fiiliksellä.

Jokainen aamu ei voi olla täydellinen, aina ei vain saa nukuttua tarpeeksi, ja välillä on järkyttävä kiire. Mutta toisaalta se tekee niistä rauhallisista idyllisistä aamuista vielä parempia kun niistä saa nautiskella täysin rinnoin ja toivoa, ettei tämä ihana hetki koskaan lopu. Kunkin täydellinen aamu koostuu hiukan erilaisista palikoista, mutta tärkein yksittäinen rakennuspalikka meillä kaikilla on hyvä olo ja hetkessä eläminen. Se, että juuri siinä hetkessä on hyvä olla. Niitä hetkiä voi koittaa luoda arkeen pienellä etukäteisvalmistelulla, noudattamalla nukkumaanmenoaikoja, heräämällä tarpeeksi ajoissa, ja kurkkaamalla jo illalla seuraavan päivän ohjelmaa valmiiksi. Hyvä aamu kantaa pitkälle, mutta ihanaa aamua muistelee lämmöllä loppupäivän, vaikka loppupäivä ottaisikin käännöksen stressiin ja kiireeseen.

Jos et ole aamuihminen, kannattaa kokeilla näkökulman muutosta. Miksi aamu on niin inhottava? Väsyttää, ärsyttää ja kaikki on kaaosta? -En ole itsekään aina ollut aamuihminen, mutta itselläni asenne on hitaasti teini-iän jälkeen lievittynyt, kun olen oppinut, että itselleni kaikkein tärkeintä on nukkua tarpeeksi, ja tarpeeksi säännöllisesti. Ehkä avain hyviin aamuihin on jollekulle toiselle jotakin muuta. Joskus istuskelin organisaatiopsykologian kurssilla, jossa luennoitsija kivikovaan väitti, että ihmiset jotka inhoavat aamuja, inhoavat niitä vain siksi, ettei heillä ole selkeää aamurutiinia. En tiedä kuinka tieteellisesti todenperäinen kyseinen väite on. Toisaalta ehkä siitä voi koittaa ottaa oppia, ehkäpä se onkin juuri se tärkein avain hyviin ja mukaviin aamuihin.

Meillä kaikilla on myöskin hiukan erilaiset sisäiset kellot, ja ihmisissä on jakoa sekä ilta- että aamuaktiivisiin ihmisiin. Olen ehkä enemmän yökyöpeli, eikä minua kovin iloisena saa pomppaamaan sängystä ylös ennen kuutta. Mutta toisaalta onko se sen aamun syy? Hyvää aamua voi viettää hiukan myöhemminkin kuin kukon laulun aikaan, ja makustella asiaa sitä kautta. Ehkä herääminen ei olekaan niin hirmuisen kamalaa silloin kun sen saa tehdä hellästi ja omaan tahtiin.

Itse kokeilisin “päivän inhottavimman ajankohdan” asenteen kääntämistä päälaelleen. -Selvittäisin etukäteen seuraavan päivän ohjelman illalla, nukkuisin tarpeeksi, heräisin ajoissa, hoitaisin aamurituaalini pyhässä järjestyksessä ja tunnustelisin millaista on elää hetkessä. Miltä tuntuu juuri nyt? Sitä, ettei jo lähtökohtaisesti olettaisi, että pari heräämisen jälkeistä tuntia ovat lähtökohtaisesti perseestä, ihan sama miten asiaa pyörittelee. Antaisi uuden asenteen oppimiselle mahdollisuuden. Se tuskin tapahtuu yhdessä aamussa, mutta toistot ovatkin oppimisen avain.  Ehkä hyviksi suunniteltujen aamujen jatkumo helpottaakin aamuinhoa, ja auttaa löytämään itsestään sen pienen pilkahtelevan aamuihmisen poikasen, jota aina välillä joutuu vähän houkuttelemaan esiin.

Oletko aamuihminen? Millainen on sinun täydellinen aamusi? 

-Anna

___________________

Luitko jo?

Eikö nukuta?

Elämän väkevöittämistä

FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

The post Miten muuttua aamuihmiseksi? appeared first on Ihme ituhippi.

Ihminen ei ole koskaan valmis. Sitä on aina keskeneräinen ja matkalla johonkin. Joskus on hyvä pysähtyä pohdiskelemaan mihin on oikein matkalla. Miltä elämä näyttää ensi kuussa, ensi vuonna, viiden vuoden kuluttua? Viimeiset pari viikkoa olen kuunnellut läjän self-help oppaita, ja pyrkinyt poimimaan niistä jotain mystistä inhimillistä elämänviisautta ja motivaatiota. Yksi yhdistävä tekijä kaikissa näissä opuksissa on tavoite löytää jokin mitä voisi kutsua “väkeväksi elämäksi” kuten kirjan Väkevä elämä kirjoittanut Joni Jaakkola asian osuvasti sanoitti.

Elämällä ei välttämättä ole suuntaa jos vain lilluu virran mukana, eikä itse tietoisesti lähde tavoittelemaan jotakin itselle tärkeää. Vain ottamalla haluamansa voi saada. Kukaan ei herää yhtenä aamuna täynnä motivaatiota vain saadakseen tietää että on kuulemma juuri juossut maratonin, valmistunut tohtoriksi, saanut unelmiensa työpaikan, muuttanut unelmiensa kotiin, lukenut 52 kirjaa menneen vuoden aikana, opiskellut mitä eroa on erilaisilla viskeillä, maalannut tai kirjoittanut elämänsä mestariteoksen ja puhuu viimein espanjaa sujuvasti. -Ne eivät ole asioita jotka vain tipahtaisivat taivaalta, vaan niiden eteen täytyy itse päämäärätietoisesti tehdä työtä, ja panostaa omaa aikaa ja energiaa. Kyse ei edes niinkään ole siitä, mistä sitä edes haaveilee, vaan enemmänkin siitä, että ne omat haaveet voisi olla hyvä idea listata ylös ja muodostaa niistä tavoitteita joita kohti pyrkiä.

Kun sinulle on selkeää mitä oikein olet tavoittelemassa, helpoin seuraava askel on ottaa käteen kalenteri ja varata aikaa omien tavoitteiden eteen työskentelylle. Omien unelmien toteuttamiselle. Viikossa on aina pakollisia menoja, mutta toisaalta suurimmalla osalla meistä aikaa löytyy myös somessa roikkumiseen ja tv:n katseluun. Siitä ajasta voisi varmasti nipistää, ja lähteä juoksulenkille, kielikurssille, tai muuten vain tehdä juuri sitä mitä olet aina oikeasti halunnut tehdä. Sitten kun katsoo kalenterista päivänsä ohjelmaa, tietää että “Hei, mulla on tänään treffit itseni kanssa ja vain itseäni varten”. Ja koska kukin on oman elämänsä tärkein henkilö, niitä treffejä ei saa ohittaa.

Meissä kaikissa varmaan asuu sellainen pieni ääni takaraivossa, että aina kun jostakin haaveilee, sieltä takaraivosta kuuluu kuiske: “Joskus ois kiva tehdä/mennä/kokeilla/oppia“, “Varmaan sitten kun olen eläkkeellä on viimein aikaa…“, “Kyllä mä muuten, mutta tää on niin kiireinen vuosi ettei ole aikaa“, “Se nyt ois sellainen kiva juttu tehdä, mutta en nyt tiedä“.  -Kannattaa oppia kuuntelemaan sitä sisäistä ääntä jonka mielestä koskaan ei ole oikein hyvä aika alkaa toteuttamaan itseään tai kasvaa täyteen potentiaaliinsa ihmisenä. Aina ei jaksa tai ehdi, se on ihmisyyttä. Mutta “aina” on silti ihan eri asia kuin että ei “ikinä” jaksaisi tai ehtisi.

Kirjoita lista haaveistasi. Kirjoita millainen aikuinen haaveilit olevasi kun olit lapsi? Millainen aikuinen haluaisit olla nyt? Mitä haluat tehdä eläkkeellä? Entä kymmenen vuoden päästä? Sitten vain selvität miten pääset pureutumaan noihin projekteihin ja aloittamaan jo tänään. Ei kaiken tarvitse olla isoa ja vaikeaa. Pienetkin jutut voivat olla tosi merkittäviä. -Ja nämä jutut kannattaa aloittaa jo tänään, sillä koskaan ei voi tietää mitä elämässä tapahtuu seuraavaksi. Ehkä huomenna tapahtuu jotakin odottamatonta, ja sinulla ei enää ikinä olekaan mahdollisuutta tehdä kyseistä asiaa. Sitten pohdit taaksepäin kuinka sääli on, ettet tehnyt asiaa kun se oli vielä mahdollista.

Oman ajankäytön priorisoinnissa kannattaa miettiä mikä tekee sinut onnelliseksi ja tehdä niitä asioita enemmän. Ottaa vastuu omasta hyvinvoinnista, eikä syytellä olosuhteita loputtomiin. Ehkä pikkuvarpaan dippaaminen kylmän näköiseen veteen lämpötilan testaamiseksi osoittaakin, että vesi onkin juuri sopivan lämmintä uintia varten. Kenenkään ei tarvitse olla supersuorittaja. Mutta aina kannattaa pitää mielessä se millainen ihminen on aina halunnut olla, ja työskennellä sitä kohti, sen sijaan että vain tyytyisi vallitsevaan olotilaan ja lilluisi eteenpäin.

Mitä olet itse lykännyt uskottelemalla itsellesi litanian tekosyitä? Millaiset jutut antaa juuri sulle motivaatiota tavoitella haluamaasi?

-Anna

PS. Tätä tekstiä kirjoittaessa soi Reino Nordinin biisi Momentumii

Luitko jo?

Murehtijan muistilista

Mitä sä todella haluat?

FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Kuva: Flickr: Ann Scranton, Peonies

The post Elämän väkevöittämistä appeared first on Ihme ituhippi.

Mitä se sellainen oma aika on? Mun näkemyksen mukaan oma aika on sitä, kun tekee asioita vain itsensä vuoksi, mutta ei pakotettuna. -Eli ei, pyykkääminen tai laskujen maksaminen ei ole omaa aikaa, vaikka omaa elämän laatuahan niillä ylläpidetään. Oma aika on tärkeää jaksamisen kannalta. Etenkin kun arjessa tuppaa usein aikataulut menemään miten sattuu, riippuen miten on töitä, opiskeluja, kotitöitä ja juttuja jotka pitää vaan hoitaa ajoissa.

Itse ainakin olen aikamoinen yes-man mitä tulee aikataulutuksiini. Usein töideni keikkaluontoisuuksien vuoksi en oikein uskalla sanoa millekään keikalle tai projektille ei, peläten että mahdollisuus ei toistu, tai etten tienaisi tarpeeksi. Ja tietenkin kohtuullisen kunnianhimoisena ihmisenä en halua tehdä mitään juosten kusten. Kun teen, teen sen kunnolla ja hartaudella. Sitä sitten väkerrän juttuja yömyöhään tai vaihtoehtoisesti lopputuloksena ei ole aikaa pitää vapaapäiviä kahteen viikkoon. “Kun on kiire ja juttu täytyy saada tehtyä. Eikä kotona koneen ääressä työskennelty aika tavallaan ole töihin menemistä”. -Niin, menemistä paikkaan jossa joku voisi alkaa paasaamaan työsuojelusta. Usein vielä kun yhden jutun saa tehtyä, tilalle putkahtaa kaksi uutta.

Oma aika – Opi sanomaan ei

On taito itsessään oppia sanomaan ei. Jokaiseen ilmestyvään projektiin ei tarvitse lähteä mukaan. Välillä riittää että tekee ne turhat mutta pakolliset  jutut tarpeeksi hyvin. Tämän lisäksi usein olisi hyvä idea kylmän realistisesti napata kalenteri kauniiseen käteen ja vaan ihan puhtaasti merkata ylös milloin aikoo pitää vapaapäiviä. Ainakin kotoa työskentelevän opiskelija-silpputyöläisen arjessa työn ja vapaa-ajan välinen viiva on aika veteen piirretty. Pitää myös oppia valikoimaan taistelunsa. Ei ole heikkoutta myöntää että “hei, ei tää juttu ollutkaan mua varten”. Varmasti joku muu aiheesta innostuneempi tekee saman työn paremmin kuin redbullilla tankattu ja väsynyt ihminen jonka asenne on “miks mä suostuin tähän”. Kannattaa olla itselleen rehellinen ja miettiä mitkä on itselle ne pari kolme tärkeää juttua joihin haluaa panostaa aikaa ja jaksamistaan. Sitten karsia kaikki muu turha pois. Suorittajalle omanlaistaan ajankäytön minimalismia.

Omaa aikaa ei pahemmin anneta mistään ulkopuolelta. Se täytyy ihan itse reippaasti ottaa. Täytyy sanoa että “mun pitää levätä”, “muuten kiva, mutta mä en valitettavasti ehdi”, ja “mä en ole tavoitettavissa silloin”.  Ihmisillä on myöskin tosi erilaisia jaksamisen rajoja. Ihan niin kuin kaikessa muussakin, ne omat rajat täytyy oppia tunnistamaan ja niitä täytyy kunnioittaa. Muuten lopputuloksena on vaan ennen pitkää jonkun asteinen hermoromahdus ja loppuun palaminen, koska ihminen ei ole kone.

On ihan yhdentekevää mitä sillä omalla ajallaan lopulta tekee. Niin kauan kunhan se rentouttaa ja vie ajatukset pois asioista jotka täytyy tehdä arjen pyörittämiseksi. Tärkeintä on vaan, että on päivä tai pari viikossa kun voi vaan vaikka nukkua pitkään, käydä salilla, nähdä ystäviä, lukea kirjoja, koomata tv:n edessä ja tuijotella seiniä autuaana. Itselleni ainakin paras hermolepo on tehty ihan turhasta hömpästä.

Miten otat omaa aikaa ja mistä sun oma aika koostuu?

-Anna

Luitko jo? 

Millainen kuluttaja olet?

Paluumuuttaja kahdesti vuoden sisällä? Miksi?

FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

The post Oodi oman ajan ottamiselle appeared first on Ihme ituhippi.

Suomessa taksit ovat ainakin tähän asti olleet “herrojen herkkua”, ja aina vittuillaan siitä miten “kansanedustajien on helppoa huudella sieltä maksetun taksin takapenkiltä”. Myöskin näin Tallinnassa asuvana kun selitän tarinaa “menin taksilla töihin tai tulin taksilla kotiin kaupasta kun satoi kaatamalla ja väsytti” aika usein katsotaan kieroon. Kyse on kuitenkin täällä lahden eteläpuolella siitä, että taksimatka on keskimäärin hinnaltaan 2,50-4 euroa Uberin ansiosta. Tässä postauksessa ylistän sitä, että taksilain uudistus ottaa askeleen oikeaan suuntaan ilmastoystävällisemmän liikenteen kannalta.

Mielestäni taksien tulee olla kaikkien ulottuvilla ei vain maantieteellisesti, vaan etenkin hinnoittelunsa puolesta. Suomen aiempi taksisääntely on aiheuttanut sen, että taksit on hinnoiteltu niin tappiin, että kukaan ei uskalla kulkea taksilla. Jo pelkkä sisään istuminen maksaa saman verran kuin keskimääräinen työpaikkalounas.

Taksilain uudistus – tapa vähentää yksityisautoilun aiheuttamia liikenteen päästöjä?

-Taksihan on tehottomampi tapa vähentää kasvihuonepäästöjä kuin muun julkisen liikenteen käyttö. Miksi olen niin vahvasti sitä mieltä että taksit ovat hyvä juttu? Taksi on auto joka on koko ajan käytössä. Kun yksi asiakas astuu ulos, toinen astuu sisään. Ainakin jos hinnoittelu on kohdillaan. Henkilöautojen matkustajamäärä työmatkaliikenteessä on keskimäärin 1,1 henkilöä. Henkilöauto on Hesarin selvityksen mukaan pysäköitynä noin 96% ajasta. Myös edellisessä postauksessani siteeraamaan professori Salosen (Herra Salonen, tapaamme jälleen) mukaan se on käytössä noin 10% ajasta. Kun miettii että jos taksi liikkuu esim. sen kahdeksan tuntisen työpäivän ajan, se on jo noin 33% vuorokaudesta. Olettaen että lopun ajan kyseinen auto seisoisikin parkissa omistajansa talon edessä. Kyseessä on jo huima parannus käyttöasteessa.

Koska normaalilla bussilla voi kevyesti liikutella ainakin neljääkymmentä ihmistä kerrallaan ja taksilla yleensä vähemmän, bussi on toki parempi vaihtoehto isoissa kaupungeissa. Toisaalta näen taksiliikenteen kuitenkin ehkä enemmänkin vaihtoehtona henkilöautoilulle kuin julkiselle liikenteelle. Jos taksit on hinnoiteltu järkevästi, kuukauden pakollisten ja mukavuudenhaluisten matkojen Uberilla suhaaminen on halvempaa ja helpompaa kuin oman auton vakuutuksien, bensojen, korjausten ja talvirenkaiden vaihdon maksaminen. Ainakin näin täällä Tallinnassa. Helsingin tulevasta hintatasosta en ole vielä etäisestikään tietoinen.

Vielähän muutos ei ole voimassa, emmekä tarkkaan tiedä miten se vaikuttaa taksien hinnoitteluun. Olen silti aika vakuuttunut, että vapaampi kilpailu keskimäärin pudottaa taksien hintoja ja tuo taksit lähemmäksi ihmisten arkipäiväistä elämää. Sunnuntaita odotellessa.

-Anna

FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Kuva: Leonid Mamchenkov 

The post Taksilain uudistus – Takseja kansalle appeared first on Ihme ituhippi.

Suomessa taksit ovat ainakin tähän asti olleet “herrojen herkkua”, ja aina vittuillaan siitä miten “kansanedustajien on helppoa huudella sieltä maksetun taksin takapenkiltä”. Myöskin näin Tallinnassa asuvana kun selitän tarinaa “menin taksilla töihin tai tulin taksilla kotiin kaupasta kun satoi kaatamalla ja väsytti” aika usein katsotaan kieroon. Kyse on kuitenkin täällä lahden eteläpuolella siitä, että taksimatka on keskimäärin hinnaltaan 2,50-4 euroa Uberin ansiosta. Tässä postauksessa ylistän sitä, että taksilain uudistus ottaa askeleen oikeaan suuntaan ilmastoystävällisemmän liikenteen kannalta.

Mielestäni taksien tulee olla kaikkien ulottuvilla ei vain maantieteellisesti, vaan etenkin hinnoittelunsa puolesta. Suomen aiempi taksisääntely on aiheuttanut sen, että taksit on hinnoiteltu niin tappiin, että kukaan ei uskalla kulkea taksilla. Jo pelkkä sisään istuminen maksaa saman verran kuin keskimääräinen työpaikkalounas.

Taksilain uudistus – tapa vähentää yksityisautoilun aiheuttamia liikenteen päästöjä?

-Taksihan on tehottomampi tapa vähentää kasvihuonepäästöjä kuin muun julkisen liikenteen käyttö. Miksi olen niin vahvasti sitä mieltä että taksit ovat hyvä juttu? Taksi on auto joka on koko ajan käytössä. Kun yksi asiakas astuu ulos, toinen astuu sisään. Ainakin jos hinnoittelu on kohdillaan. Henkilöautojen matkustajamäärä työmatkaliikenteessä on keskimäärin 1,1 henkilöä. Henkilöauto on Hesarin selvityksen mukaan pysäköitynä noin 96% ajasta. Myös edellisessä postauksessani siteeraamaan professori Salosen (Herra Salonen, tapaamme jälleen) mukaan se on käytössä noin 10% ajasta. Kun miettii että jos taksi liikkuu esim. sen kahdeksan tuntisen työpäivän ajan, se on jo noin 33% vuorokaudesta. Olettaen että lopun ajan kyseinen auto seisoisikin parkissa omistajansa talon edessä. Kyseessä on jo huima parannus käyttöasteessa.

Koska normaalilla bussilla voi kevyesti liikutella ainakin neljääkymmentä ihmistä kerrallaan ja taksilla yleensä vähemmän, bussi on toki parempi vaihtoehto isoissa kaupungeissa. Toisaalta näen taksiliikenteen kuitenkin ehkä enemmänkin vaihtoehtona henkilöautoilulle kuin julkiselle liikenteelle. Jos taksit on hinnoiteltu järkevästi, kuukauden pakollisten ja mukavuudenhaluisten matkojen Uberilla suhaaminen on halvempaa ja helpompaa kuin oman auton vakuutuksien, bensojen, korjausten ja talvirenkaiden vaihdon maksaminen. Ainakin näin täällä Tallinnassa. Helsingin tulevasta hintatasosta en ole vielä etäisestikään tietoinen.

Vielähän muutos ei ole voimassa, emmekä tarkkaan tiedä miten se vaikuttaa taksien hinnoitteluun. Olen silti aika vakuuttunut, että vapaampi kilpailu keskimäärin pudottaa taksien hintoja ja tuo taksit lähemmäksi ihmisten arkipäiväistä elämää. Sunnuntaita odotellessa.

-Anna

FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Kuva: Leonid Mamchenkov 

The post Taksilain uudistus – Takseja kansalle appeared first on Ihme ituhippi.

Jotenkin yllätyin kun luin aiheesta ensimmäisen kerran ylle linkatusta YLEn artikkelista. Jotenkin sitä suhteellisen kohtuullisesti olettaa, että jokaisen elämä pyörii sen oman navan ympärillä ja melkein kaikki mikä ei omaa napaa tavalla tai toisella kutittele olisi melko turhaa. Jotenkin että kun pitäisi valita arjessa ostaako kukkia itselle vai sukulaiselle, useimmiten ne kukat kulkeutuisivat sinne omaan olkkariin asiaa suuremmin pohdiskelematta. Fiilis niistä olisi joka tapauksessa loistava. Ilmeisesti jos kuitenkin hommaat ne kukat sille läheiselle

a) hän ilahtuu, ja

b) nautit niiden tuottamasta ilosta enemmän kuin kauneudesta ja tuoksusta omassa olohuoneessasi.

Jos ei lasketa lasten ja nuorten harrastuksenvetäjiä, meillä Suomessa sekä vapaaehtoistyö että hyväntekeväisyyteen lahjoittaminen ovat aika vieraasta kulttuurista. Harvempi lähtee vielä työpäivän jälkeen auttamaan kodittomia koiria. Tai vapaapäivänään mene jeesaamaan ruokajonon ylläpitoa. Oletan että tilanne perustuu sellaiselle järkeilylle, että kun kaikki maksavat yksiä maailman korkeimmista veroista, emme tarvitsisi hyväntekeväisyyttä. -Koska verojen muodossa kustannettu hyvinvointivaltio jakaa rahan jotenkin reilummin ja tehokkaammin kuin yksityiset järjestöt. Myöskin avun vastaanottaminen tuntuu ehkä neutraalimmalta kun sosiaalisten tukien ja palvelujen jakaja ja tuottaja on harmaa ja virallinen valtio tai kunta. Taho jolla on velvollisuus antaa samantyyppinen mahdollisuus kaikille samassa tilanteessa oleville.

Elämä ei ole ihan täydellistä koskaan. Aina löytyy kohteita joissa omaa pientä hyväntekeväisyyttään voi järjestäytyneen järjestäytymättömästi harjoittaa. Oli kyse sitten siitä että on aktiivisena osana isompaa yhteiskunnallista muutosta parempaan esimerkiksi vähentämällä lihansyöntiä tai yksityisautoilua. Tai lupautuu viikonlopuksi koiravahdiksi tutulle jos tietää olevansa kuitenkin itse kotona. Neuvoo vaikka eksyneen näköiselle turistille tien. Tai helpoimmillaan lahjoittaa itselle tärkeään hyväntekeväisyyskohteeseeen. Maailmassa on olemassa tuhat ja yksi tapaa tehdä hyvää. On kivaa ja kaunista, että mikään pakko ei tietenkään ole. Mutta vielä parempaa on tieto siitä, että se vaikuttaa yllättävän paljon omaan onnellisuuteen saaden oman elämän tuntumaan merkitykselliseltä.

Tee niitä pieniä arjen juttuja joilla teet hyvää muille ja meille kaikille yhdessä. Maailma on hiukan parempi paikka, ja yllättäen olet itsekin hitusen verran onnellisempi.

Minkä hyvän teon teit viimeksi?

-Anna

Luitko jo ? 

Oodi oman ajan ottamiselle

Miksi välttelen kemikaaleja?

FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

The post Hyvät teot tuottavat mielihyvää appeared first on Ihme ituhippi.

Silloin tällöin tuntuu että on liki yhdentekevää ketä äänestää, sillä aina välillä puolueiden ja edustajien kannat asioihin vaihtuvat kesken vaalikauden. -Tai vaikka ehdokas ja puolue olisivatkin muuten samaa mieltä kuin itse on, kukaan ei silti ota esille niitä asioita jotka ovat itselle tärkeitä. Siksi on omalla tavallaan todella kiva, että julkista keskustelua varten on olemassa kansalaisaloite.fi. Siellä voi allekirjoittaa lakialoitteita itselle tärkeistä aiheista, tai vaikka pistää aloitteen pyörimään ihan itse omalta kotikoneelta. Jotta lakiehdotus käsitellään eduskunnassa, sen tulee saavuttaa vähintään 50 000 allekirjoitusta kuuden kuukauden aikana. Tällaisia aloitteita ovat aiemmin olleet muun muassa aloitteet äitiyslaista, tasa-arvoisesta avioliittolaista, sekä aloite maksuttomasta toisen asteen koulutuksesta.

Ajattelin, että voisin nostaa esille kolme tällä hetkellä käynnissä olevaa kansalaisaloitetta blogini arvoihin liittyen, eli ympäristöstä huolehtimiseen ja tasa-arvoon:

1. Lakialoite avohakkuiden kieltämiseksi valtion mailla 

Siirtymällä koko metsän kerralla tasaiseksi hakkaamisesta kestävämpään hakkuutahtiin, jatkuvaan kasvatukseen, jossa metsä on aina olemassa eikä sitä hakata kokonaan paljaaksi, vaan vain puita sieltä täältä, tukisimme luontomme monimuotoisuutta. Jotta Suomi voisi saavuttaa Pariisin ilmastosopimuksessa asetetut tavoitteet, metsien käytöllämme on huomattavan suuri vaikutus ilmastonmuutoksen hillitsemisessä. Tällä aloitteella on merkitystä, huomioiden että Suomen valtio omistaa 26% tuottavasta metsämaasta. Siten ehdotus koskee neljäsosaa koko maamme metsistä ja niiden vaikutuksesta ilmastotavoitteidemme saavuttamiseksi.

2. Mikromuovien käytön kieltäminen kosmetiikassa lainsäädännöllä 

Uskon, että lukijoilleni on varmastikin kohtuullisen selkeää kauraa, että mikromuovit päätyvät vesistöihin sekä maaperään.Ja niistä saattaa liueta kemikaaleja joita emme tunne tarpeeksi tarkasti. Ja  luontoon päätyessään muovi ja siitä irtoavat mahdolliset haitta-aineet päätyvät ruokaketjussa takaisin meihin, sen lisäksi että ne kerääntyvät merten muovisaastepyörteisiin ja merieliöihin. Kosmetiikkavalmistajat ovat hitaasti vaihtamassa esimerkiksi kuorivia rakeitaan mirkomuovittomiin vaihtoehtoihin koska muovista on tullut ruma sana, mutta toisaalta lainsäädäntöä muuttamalla voimme vauhdittaa tätä suotuisaa kehitystä.

3. Tyttöjen sukuelinten silpomisen kieltäminen

Suomi on myös ainoa Pohjoismaa jossa silpomista ei ole kielletty erillisellä lailla. Suomessa toimenpide lasketaan pahoinpitelyksi tai törkeäksi pahoinpitelyksi. Tästä syystä esimerkiksi tytön lähettäminen ulkomaille ympärileikattavaksi ei ole nykyisellään laitonta. Silpomiselle ei ole olemassa terveydellistä perustelua. Sillä on vain kauaskantoisia seurauksia niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Euroopassa on tyttöjä ja naisia jotka joutuvat uhreiksi; osa operaatioista tehdään Euroopassa tai vaihtoehtoisesti uhrit lähetetään toimenpidettä varten maihin joissa silpominen suoritetaan. Meidän tulisi suojella näitä tyttöjä ja naisia selkeästi ilmaisemalla lainsäädännöllämme, että emme hyväksy kyseistä käytäntöä.

Osoitteessa kansalaisaloite.fi vaikuttaminen onnistuu näppärästi pankkitunnuksilla sisäänkirjautumalla ja vie sen pari minuuttia. -Joskin täytyy tunnustaa että aina välillä jämähdän ihan uteliaisuudesta selailemaan aloitteita pidemmäksikin aikaa. Pidän palvelusta aivan ossina, sillä se tuo tunteen että yksittäinenkin kansalainen voi todella vaikuttaa, ja ryhmässä on voimaa. Kyse on poliittisista päätöksistä, jotka yleensä aina vaalien jälkeen tuppaavat jäämään hivenen hämärään ja kauas normi-kansalaisen kontrolloitavasta alasta, sillä mikään ei valitettavasti takaa, että äänestämäsi kansanedustaja äänestää eduskunnassa lupaamallaan tavalla. Siinä mielessä tämä systeemi on hurmaavan lähellä suoraa demokratiaa ja antaa kansalaisille mahdollisuuden tulla kuulluksi muulloinkin kuin vaalitaistojen aikana.

-Anna

Luitko jo?

IPCC:nraportti ja mitä siitä on jäämässä käteen?

Kartta sertifikaattiviidakkoon

FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Kuvat: Forest, Joshua Mayer , PressReleaseFinder

The post 3X kiinnostava kansalaisaloite appeared first on Ihme ituhippi.