Olen lukenut tuosta aihetta selvitellessäni, mutta ilmeisimmin kyseessä vaikutti olevan erääseen 2000-luvun lokakampanjaan liittynyt “fake news”, joka oli enemmänkin aspartaami-skeptikkojen ylilyönti syyttämällä kaikki maailman ongelmat aspartaamin syyksi. Todellisuudessa ilmeisesti muurahaiset eivät lopulta juuri välittäneet aiheesta tehtyjen lukemieni tutkimusten mukaan aspartaamista puoleen eikä toiseen, vaikkakin Fb-ryhmissä välillä lukee kuinka kokemusasiantuntija Pirkko Pihtijoelta on tappanut muurahaisia aspartaamilla vuodesta 1994.

-Tosin se, että aine on muurahaisille yhdentekevää, ei muuta sitä, että keskivertokuluttajan kannattaa silti olla tarkkana ruokakaupassa mikäli haluaa minimoida terveysriskinsä. 

Thän muuten sopii ihan älyttömän hyvin tuo ilmaisu “kakkua ei voi syödä ja säästää”, sillä makeutusaineethan tähtäävät juuri siihen että valintaa ei tarvitsisi tehdä, vaan kaiken voisi saada. 

Itsekin kallistun enemmän normaalin sokerin käytn kannalle, sillä se on kuitenkin luonnosta peräisin, oli sitten kuinka valkaistua tahansa. Tosin sitten sokerinkin kanssa tulee väittely “no mutta mitenkäs inverttisokeri, tai glukoosi-fruktoosisiirappi?”, joiden käyttöä elintarvikkeiden valmistuksessa en taas katso erityisen hyvällä. -Fiksuin ratkaisu olisi varmastikin juuri syödä ihan aitoa luonnollista raaka-ainetta sokeria, mutta samalla pitää jäitä hatussa senkin kuluttamisen kanssa.

Vanhassa vara parempi:)

Ekana täytyy todeta, että tykkään ihan sikana sun nimimerkistä; Moikka, Elintarviketeollisuuden kätyri! 

Olen kanssasi aivan samaa mieltä tuosta tutkimusten tulkinnasta, ja siitä että tieteellisten tutkimusten kanssa on helppoa lukea kuin piru Raamattua, kuten itse postauksessa teen, ja tarkoituksellisesti ohittaa suurempi kokonaiskuva. 

Syyni sille, että valikoin kyseisen tyyppisiä yksittäisiä tutkimuksia on, että vaikka kyse on pienistä osatekijöistä, ne auttavat rikkomaan useista elintarvikkeiden lisäaineista, tässä tapauksessa aspartaamista usein helposti syntyvää ruusuista kuvaa, joka menee hiukan ajatuksella “No, se on laillisesti hyväksytty, eli se on turvallista”. Keskimääräinen kuluttaja ei ole niin viitseliäs, että jaksaisi lukea tuhatta vertailevaa tutkimusta jokaisesta lisä-aineesta ennen ostopäätöksen tekemistä, ja sen vuoksi keskimääräinen kuluttaja luottaa elintarviketurvallisuusvirastojen luomaan turvaverkkoon. Sitten kun oma ruoansulatus ei toimikaan sen tilastollisen keskimääräisyyden perusteella, sitä päätyy joko kuvittelemaan olevansa luulosairas, tai jää fiilis “miten tämä aine voi olla luvallinen, jos se aiheutti minulle näin paljon vahinkoa? Eikö järjestelmä suojelekaan minua?”koska tietenkin meidän kaikkien elämä pyörii pääosin sen oman navan ympärillä. 

Lähestymistapani johtuu siitä, että usein tutkimuksia luetaan jopa liiankin paljon tilastolliset keskiarvot etusijalla, jolloin tietyt tulokset joita saadaan harvemmin kuin sitä keskimääristä päälinjaa, leimataan suoraan tilastollisesti merkityksettömiksi. Keskiarvon perusteella toimiminen on tietenkin ihan fiksua esim. kansanterveydestä ja aika monesta muustakin asiasta puhuttaessa, eikä ole mitään järkeä rummutella maailman lopun rumpuja jos vain yksi sadasta saa sivuoireita, mutta muut kykenevät kuluttamaan tuotetta X ilman sen suurempia vaikutuksia. Tässä kuitenkin unohdetaan se, että se tilastollinen X% ihmisiä jotka sivuvaikutuksia saavat, ovat yhä olemassa, mutta koska ongelma ei ole tarpeeksi “vakava”, siihen ei viitsitä puuttua, koska virastoilla on rajalliset resurssit ja parempaakin tekemistä nk. “oikeasti vaarallisten” aineiden ja tuotteiden kanssa. 

Tällä siis oikeastaan pyrin selittelemään omaa suhtautumistapaani aiheeseen: Mielelläni välttelen riskejä ja potentiaalisia ongelmia silloin kun se on mahdollista ja mukavuudenhaluiselle ihmiselle kohtuullisen helppoa, vaikka välteltävä potentiaalinen riski olisi tilastollisesti säälittävän pienikin, sillä en voi koskaan etukäteen kokeilematta tietää kuulunko siihen tilastollisesti merkityksettömään X määrään prosentteja. -Koska uskon että terveyteni on yksi tärkeimmistä ja suurimmista asioista elämässäni johon kykenen itse valinnoillani vaikuttamaan, ja harva asia on henkilökohtaisellaa elämän prioriteettilistallani yhtä korkealla kuin terveys, hyvinvointi ja toimintakyvyn ylläpitäminen.

Eli kyseessä on jopa ironinen yhdistelmä skeptistä pahinta skenaariota pelkäävää luolamieslogiikkaa perusteltuna omaan agendaani sopivalla tieteellisellä tutkimuksella, siinä suhteessa olet aivan oikeassa. 

Kiitos ajatuksia herättävästä ja fiksusti perustellusta kommentista! 

Tieteellisiä tutkimuksia lukiessa pitää muistaa, ettei yksittäiselle tutkimukselle kannata asettaa suurta arvoa, vaan aiheen kokonaisnäyttö ratkaisee. Siksi aiheesta kannattaa mielummin etsiä meta-analyysejä ja koontiartikkeleita. Esimerkiksi tässä on yksi koontiartikkeli, jossa käsitellään aspartaamin yhteyttä diabetekseen ja ylipainoon: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/m/pubmed/28394643/#fft