Itse tykkään ajatella perheenjäseniäni ystävinäni, koska heidän kanssaan voin jakaa elämän hyvät ja huonot hetket, sekä salaisuuteni, mutta ymmärrän näkökulma vinkkelisi. Perhe on usein siinä lähellä koska niin on vain “aina ollut”, ja ystävyydessä se kauneus on juuri siinä, että kokonaan ulkopuolinen ihminen joka ei ole nähnyt sinua vaipoissa todella välittää sinusta, kokee kanssasi yhteyttä ja antaa raikkaan perheen kulttuurin ulkopuolelta tulevan näkökulman elämään. Perheen ulkopuoliset ystävät ovat rikkautta. 

Irti päästäminen on raskas taito opetella. Ainakin itse kun havaitsen että ollaan kasvettu niin erilleen, että ei oikein ole enää mitään puhuttavaa, alan jotenkin syyttelemään itseäni, etten ole panostanut ihmissuhteeseen tarpeeksi. Ne on hetkiä, kun kannattaa vaan koittaa pitää muistissa armollisuus omaa itseä kohtaan, koska muuten siitä tulee itselle liian raskas paukku.

Usein syy erilleen kasvamiselle on ulkoisissa olosuhteissa ja vain siinä, että elämä vie eri suuntiin. Sen arvostamaan opettelu on haikeaa, mutta toisaalta sillä hetkellä saa myös konkreettisen muistutuksen siitä, että sitä sittenkin kasvaa ja kehittyy ihmisenä jatkuvasti, vaikka sitä ei arkielämässä kovin herkästi havaitsekaan. 

Kieltämättä nuorempana ystävyys oli aika maantieteellisesti rajattua, jota en ole oikeastaan tullut edes aiemmin tarkemmin pohtineeksi. Siitä varmaan johtuu, että itsekin olen rakentanut syvemmät ystävyyssuhteeni vasta aikuisiällä, kun oikeasti toisen kanssa synkkaa uskomattoman hyvin, eikä välimatka ole este ystävyyden ylläpitämisellekkään. 

Aikuisena ystävyyden luominen on hankalampaa koska kaikilla on niin omat kuviot, ja mainitsemasi parisuhteet vaikuttavat todella paljon, mutta samalla itse jotenkin koen, että aikuisena ystäviltä saa aivan eri tavalla tukea ja myötäelämistä elämän seikkailuissa kuin joskus nuorempana kun ystävyys rakentui sen varaan että kuunneltiin samoja bändejä ja käytiin samaa koulua. 

Olen iloinen, että postaus antoi ajattelemisen aihetta ja auttoi pohdiskelemaan myös omaa elämää ja ihmissuhteita. 🙂 

Elämässä ainoa pysyvä asia on muutos, ja se pitää onneksi myös osata muistaa kun katselee omia ihmissuhteita elämän varrella. Kaikelle on aikansa ja paikkansa, ja pitää osata arvostaa olemassa olevia, mutta myöskin menneitä ihmissuhteita. 

Olisi kiva jos olisi ystävä jonka kanssa saisi olla oma itsensä, ilman rooleja, mutta sellaisia ei ole. Kavereiden kesken aina oltava joku rooli jotta on odotusten mukainen. Ystävyyssuhteen luominen saattaa kestää kauan.
Uskon kuitenkin että vielä minä löydän ystävän.
Ystävä tulee itsevalittuna kodin ja suvun ulkopuolelta. En halua sekoittaa sukulaisuutta tai perheenjäsenyyttä ystäväksi. Olen usein kuullut sanottavan “hän (perheenjäsen/sukulainen) on minun paras ystäväni.” Ei, ystävä on minulle täysin riippumaton juurieni/historiani linkistä.

Lapsena ja nuorena on jotenkin helpompaa tässä asiassa, sillä kaiken energian voi keskittää ystävyyssuhteisiin ja niiden ylläpitoon. Aikuisena huomaa että kun pyörittää arkea – käy töissä ja/tai opiskelee, on parisuhteessa ja harrastaa niin sitä tyhjänpäiväistä hengailuaikaa ei vaan enää ole entiseen malliin. Yhtäkkiä huomaa ettei ole soitellut saati nähnyt ystävää moneen kuukauteen. Jotenkin surullista, mutta realismia.

Tottakai sitä valikoi ne ihmiset keiden kanssa haluaa aikaansa kuluttaa. Ensimmäisenä tietenkin valikoituvat ne, joiden seurassa on mukavaa, rentoa ja aika kuluu kuin siivillä. On vastavuoroisuutta, eikä tarvitse olla jatkuvasti varpaillaan, jos vaikka sanookin jotain “väärin”. Harvemmin tulee annettua aikaa niille, jotka ottavat aina enemmän kuin antavat.

Toki myös piirit ovat aikuisuuden myötä pienentyneet ihmisten suunnatessa omille reiteilleen ja uusien tuttavuuksien ja ystävyyksien solmiminen on vaikeaa. Välillä sosiaalinen elämä tuntuu olevan pelkkää aikatauluttamista ja tasapainoilua työvuorojen, harrastusten, parisuhteiden ja lasten menojen välissä. Aikuinen sinkku jää helposti ulkopuolelle, kun vanhat tutut vakiintuvat ja perustavat perheitä, konmarittaen sinkkukavereita pois tavaten useammin vain pariskuntien kesken.