Itsekin pyrin minimoimaan kotona hilloamani tavaran määrän, mutta jostain syystä ruokakaappi ei ole joutunut vielä minimointi puuskani kohteeksi. Luulen että taitaa olla vielä köyhät opiskeluajat turhan tuoreessa muistissa, eikä mistään potentiaalisesti syötävästä halua luopua.

Kiitos Johanna! -Aivan totta. Sitä saisi kyllä körötellä hiukan pidemmälle vedenhakumatkalle, ja siinä tulisi tietenkin kysymykseksi että onkohan autossa bensaa, ja jollei ole, onko käteistä rahaa jolla siitä voisi maksaa.

Tuo vesi on tosiaan todella haastava: todennäköisesti se loppuisi kaupoista alta aika yksikön, ja kaupungissa myöskin sadeveden kerääminen olisi ehkä hiukan haastavaa. Siitä taas en ole oikein vakuuttunut että merivettä voisi juoda edes hillittömän kotikutoisen keittely- ja puhdistusoperaation jälkeenkään.

Tuo on aivan totta. Toisaalta sitä tällaisia pohtiessa huomaa myös olevansa todella kiitollinen siitä, että on saanut elää sellaisessa maailmassa ja ajassa jossa ei ole tarvinnut myöskään suuremmin olla huolissaan etukäteen. Luonnollisesti itselläkin varautumisessa on tosiaan skarpattavaa 🙂

Mietin samaa. Siinä ei tosiaan riitä luotto lähikaupan tai edes lähimmän isomman supermarketin antimiin.

Tästä voisi tosiaan kirjoittaa, sillä se on pieni suuri asia joka helpottaa elämää todella paljon. Kiitos ideasta!

Munkin mielestä oli hauska miten aluksi tuntui siltä, että kaapissahan on ruokaa vaikka kuinka, kunnes tuli vasta mieleen että eihän se taidakaan lämmetä toiveikkailla ajatuksilla 🙂