Työ, toimeentulo ja suoja tehdään itse.
Tällä sivustolla huomaa ihmisten valistuneisuuden mitä tulevaisuuden uhkakuviin tulee. Ei siihen jyvitystä tarvitse toimiakseen paremman huomisen puolesta kaikille.

Tässä on kyllä karua realismia. Ainakaan suurimmalla todennäköisyydellä lämpötilan nousua ei tulla saamaan pysäytettyä IPCC:n raportin alleviivaamaan puoleentoista asteeseen, vaikka sitä kuinka toivoisikin. Tämän hetkistä maailmantilaa katsellessa, kommenttisi edustaa mielestäni todennäköisintä asioiden tapahtumakulkua. 

Olen ehdottomasti sama mieltä kanssasi kolmesta esittämästäsi pointista liittyen ruokahuoltoon, raaka-aineiden kierrätykseen ja ihmisarvoisiin elinolosuhteisiin. Oman taustani puolesta mielelläni uskoisin että lainsäädäntö on hopealuoti aivan kaikkeen, mutta toisaalta lainsäädännön merkityksettömyys epäoikeudenmukaisuudesta johtuvan kansannousun edessä on todistettu useita kertoja. Tällöin tietysti fiksuin vaihtoehto olisi tukea jo nyt ihmisarvoista elämää kaikille, sillä toisaalta Trumpin kaltaisten hahmojen nousu johtoon, reaktiona kansan turhautumiseen ja ulkopuolisuuden tunteeseen ympäri maailmaa, ei ole vielä ohi. 

Itse koen, että vaikka ilmastonmuutoksen kanssa taidamme jo istua bussissa joka tulee ajamaan alas kallion kielekkeeltä, uskon että tukemalla jo nyt juuri mainitsemasi kaltaisia keinoja niin omassa elämässämme kuin poliittisestikin, ehkä hyvällä tuurilla joko matka kielikuvalliselle kielekkeelle ajetaan hitaammin, tai kielekkeen alapuolella odottaisi hyvällä tuurilla jotakin sen verran pehmeää ettei kaikkien bussissa istujien peli olisi menetetty. Tietenkin ideaalitilanteessa tehtäisiin täysi suunnan käännös, mutta se vaatisi poliittista tahtoa jonka kanssa vaikuttaisi olevan vähän niin ja näin. 

Mitä tulee naapurin päästöihin olen samaa mieltä. On helppoa vaatia muilta asioita jotka eivät kosketa omaa elämää. Siinä mielessä olen pohdiskellut, että ehkä paras keino itse vaikuttaa ilman turhaa moralisointia ja erittelyä, olisi tiedostaa mistä omat päästöt syntyvät, ihan vain tietääkseen itse miten paljon mikäkin tuottaa hiilidioksidia, ilman ulkopuolista moralisointia siitä mikä oli tarpeellista ja mikä ei. –Sitten omiin päästöihin perustuvan tiedon valossa olisi mahdollista tehdä omassa rauhassa niitä valintoja jotka kutistavat omaa jalanjälkeä tinkien niistä asioista jotka eivät itselle ole merkityksellisiä. Esim. kovin moni ihminen ei saa erityistä mielihyvää hehkulampuista tai lämpöä falskaavasta talosta. Eristyksen hoitaminen kuntoon ja lamppujen vaihtaminen ledeihin ovat jo merkittäviä tekoja, jotka harvoin ovat kenenkään elämästä nauttimisesta pois. 

Olen samaa mieltä siinä kohti, että meillä tosiaan on asiat ihan liian hyvin. Ainakin materiaalisesti ja ruokaakin enemmän kuin riittävästi. Kuitenkin kaikilla asioilla on valitettavasti kääntöpuolensa. Liiallisen materiaalisen hyvinvoinnin seurauksena painimme maapalloa uhkaavan ilmastonmuutoksen kanssa, ja länsimaissa liian helppo ruoan saatavuus johtaa elintasosairauksiin jotka haittaavat kansanterveyttämme kokonaisuutena. 

Kannattaa otta lohtua siitä, että kyse on globaalista ongelmasta, eikä yksin suomalaisesta. Suomessa kärsittiin sotien aikaan, ja se on todella jotakin mitä en kenellekkään soisi enää jatkossa. Toisaalta elimme ympäristön kanssa huomattavasti paremmassa tasapainossa esim. 60-luvulla kuin nykypäivänä, johtuen siitä, että ennen teimme asioita joita emme enää nykyään tee, viljeltiin enemmän ruokaa kotona, marjastettiin, sienestettiin ja kalastettiin, ei harrastuksena vaan ihan tosissaan ruoaksi. Kun tavara hajosi, se korjattiin eikä ostettu uutta sormia napsauttamalla. Harrastettiin kotimaanmatkailua ja omistetiin vähemmän autoja. Jo muutaman askeleen taaksepäin ottaminen ratkaisisi monta nykyistä ongelmaa.

En usko siihen että ennen kaikki oli paremmin, mutta jotkin asiat olivat. Ja kun sitä aikaisempaa käytännönläheistä asennetta yhdistettäisiin nykyisin tarjolla olevaan teknologiaan, olisimme jo hurjasti lähempänä ratkaisuja moniin ongelmiin kuin mitä tällä hetkellä olemme. 

Uskon, että kaikki on suhteellista. En halua yksilötasolla ositella sormia, koska itsekään en ole täydellinen ihminen ja se olisi tekopyhää. 

Itse kuulen tässä ehkä sen näkökulman asiaan, että vaikka oletkin kokenut paljon, siitä on yhä jäänyt käteen “säästäväinen ote ja elämäntapa”. Se on ehkä juurikin se ratkaiseva ero omaan sukupolveeni, “kaikki mulle heti nyt” asenteen kanssa. Jos lennetään, niin sitten lennetään koko rahalla joka toinen kuukausi koska “pitäähän koko maailma nähdä, minulla on oikeus” ja sitten kotona ja kohdemaassa käytetään aikaa kertakäyttöisestä muodista nauttimiseen. -Toki esimerkkini sukupolvestani on erittäin kärjistetty, mutta ei myöskään täysin vailla totuuspohjaa.

Ehkä merkittävin kysymys on oman toiminnan kokonaishiilipäästöjen määrä. Sen perusteella voi laskea miten suurta tai pientä oma kulutus on, miten energiatehokas oma koti on ja nähdä kuinka suuri osa omista päästöistä syntyy matkustamisesta. Näiden laskureiden perusteella voi laskea itselle oman tavoitteen “hiilibudjetin” ja sitten katsoa mitkä ovat asioita joista haluaa pitää kiinni ja mistä itselle ei niin merkityksellisestä asiasta voisi tinkiä.

Ja toisaalta edes lentäminen ei aina tarkoita lentoa Thaimaaseen, vaan Euroopassakin on lämpimiä, virkistäviä ja rentouttavia kohteita, eli vaikka lentäminen onkin ehdottomasti eniten hiilipäästöjä tuottava yksittäinen toiminto, senkin toiminnan sisällä on huomattavia eroja.  

Jänniä työkaluja oman kokonaisvaikutuksen arviointiin löytyy mm. Sitralta ja SYKEltä: 

Sitran elämäntapatesti 

Suomen ympäristökeskuksen Ilmastodieetti-laskuri

Kiinnostavana faktana tähän alkuun, kuten mainitsin jo ylemmässä kommentissa: en ole puolueuskollinen äänestäjä. Vaikka olenkin ideologialtani aikamoinen ituhippi suurimmalla osasta elämän osa-alueita (kuten blogistakin on havaittavissa), en silti ole puolueuskollinen äänestäjä, tai muutenkaan erityisen puolueuskollinen. Ihan siitä syystä, että en koe, että ainoakaan puolue olisi täysin kannattamieni arvojen tai ratkaisujen takana. Monilla puolueilla on hyviä ja huonoja ajatuksia, mutta en erikseen kanna ainoankaan puolueen lippua esittäen sitä toista parempana. 

Mitä tulee väestönkasvuun, olen jossain määrin kanssasi samaa mieltä. Kehitysmaihin suuntautuva hyväntekeväisyys jota on harjoitettu, jossa viedään kohdemaahan ruokaa, vaatteita tai suoraan rahaa ovat osoittautuneet joko näivettävän paikallisen teollisuuden ja tukevan länsimaista tehotuotantoa sekä pikamuotia, tai raha on useammin kuin kerran päätynyt tukemaan alistavia hallituksia ja sodankäyntiä. Se ei kuulosta hyvinvoinnilta korvaani. -Toisaalta, uskon että kehitysmaayhteisytön piirissä on myös mahdollisuus myös hoitaa homma aiemmista mokista viisastuneena. Naisten ja tyttöjen korkeampi koulutustaso vähentää syntyvyyttä, jolloin tukemalla naisten ja tyttöjen koulutusta voimme osaltamme vaikuttaa väestönkasvuun. Toisaalta kuten aiemmassa kommetissa ylempänä mainitsin, nähtäväksi jää, nostaako koulutus myös elintasoa (ja siten hiilipäästöjä) kehitysmaissa. Toisaalta kuitenkin vaikka kulutus lisääntyisikin, se olisi silti laskennallisesti pienempi ongelma kuin suuri syntyvyys. Tästä voimme sitten taas siirtyä siihen, että maailmassa ei ole mustaa ja valkoista, on vain yksi valtava harmaan skaala, jossa asiat ovat joko parempia tai huonompia, mutta yhtä oikeaa totuutta ei ole. 

Toisaalta mitä tulee afrikkalaisten ja aasialaisten “ihan itse” kantokyvyn ylittämiseen, se on taas kaksipiippuinen juttu. Afrikkalaiset ja esim. intialaiset tuottavat yksilötasolla murto-osan keskimäärisen suomalaisen ympäristöpäästöistä, vaikka aluilla syntyvyys onkin suurta ja esimerkiski Intiassa väestö on suuri. Itse syyttelisin mieluummin Yhdysvaltoja, joka johtaa suurinta osaa tilastoista liittyen yhden kansalaisen keskimääräiseen hiilijalanjälkeen. Yhdysvallatkaan ei myöskään ole aivan pieni valtio, jolloin näitä poikkeuksellisen suuria hiilijalanjälkiä kertyy aika monta. Ja mistä niitä hiilijalanjälkiä tulee? Isoilta osin Aasiassa halvalla valmistetuista tuotteista jotka ovat joko kertakäyttöisiä tai joita kohdellaan kertakäyttöisinä ja siihen liittyvästä kertakäyttökulttuurin ihailusta, maailman suurimmasta lihatuotteiden kulutuksesta, sekä yhdestä maailman korkeimmista moottoriajoneuvojen määrästä per 1000 ihmistä joka hakkaa heittämällä jopa ajoneuvoliikenteestä riippuvaisen Suomen luvut, ja jopa roskan tuotannossa per henkilö vuodessa Yhdysvallat pitää kansainvälisessä vertailussa sijaa 19. joka ei suinkaan ole matalimmasta päästä. 

Ja miksi Yhdysvaltojen kerskakulutus on argumentoinnin kannalta oleellinen esimerkki? Jos kaikki eläisimme kuten jenkeissä, ilmastonmuutos olisi ongelmana luultavasti räjähtänyt käsiin jo vuosikymmeniä aiemmin. Toisaalt amyöskin Yhdysvaltojen tapaisten toimijoiden vaikutusta ilmastonmuutokseen ei voi vähätellä millään mittarilla, jolloin heidän tasoisensa kulutus vaikuttaa saimaannorppiin, ilmastopakolaisuuteen ja sinilevään aivan samalla tavoin kuin meidänkin toimintamme.

Mitä tulee argumenttiin “jos ei nekään, niin ei mekään” niin se ei oikein toimi. Jos joku on hukkumassa rannalla, mutta kukaan muu rannalla läsnäolija ei auta, se ei tarkoita sitä, että sinun velvollisuutesi auttaa olisi muiden toimimattomuudella poispyyhitty ja suhteellisesti ihan okei. Ei edes silloin vaikka olisit rannalla Michael Phelpsin kanssa joka toteaisi että tänään ei hengenpelastushommat huvita. 

Jos asiaa haluaa katsella toisesta näkökulmasta, tilastojen mukaan keskimääräisen amerikkalaisen hiilijalanjälki on 16,4 tonnia hiilidioksidia vuodessa. Keskimääräiselle suomelaiselle vastaava lukema on vuoden 2013 tilaston mukaan 8,5. Keskimääriselle tanskalaiselle sama luku on 6,8 ja Tanska ei ole erityisen tunnettu matalasta elintasostaan tai köyhyydestään. Keskimääräisen ruotsalaisen lukema saman tilaston valossa on 4,6 tonnia hiilidioksidia vuodessa. Keskimäärisen intialaisen hiilijalanjälki on vertailun vuoksi noin 1,6 ja keskimääräisen Etiopilaisen 0,1 tonnia vuodessa. -Jopa jos olemma ajttelematta Yhdysvaltoja, Afrikkaa tai Intiaa, voimme todeta, että Ruotsi ja Tanska ovat onnistuneet tekemään huomattavan tehokkaita rakenteellisia muutoksia kyseisen tyyppisiä lukuja saavuttaakseen, sillä elintaso molemmissa maissa on kutakuinkin sama kuin Suomessa. -> Eli kestävien valintojen luomiseksi elämää ei tarvitse edes hillittömästi kurjistaa. 

Johtajia täytyy olla aina koska monikaan ei kykene siihen hommaan. Jos omaisuus jaetaan tasan ei demokratia toimi ja kaikilla on huono olla. Linkolaisuus on taivaanrannan haaveiljoiden persaukisten utopiaa, luojan kiitos. Luokkayhteiskunta vaikka se joistakin tuntuu ikävältä on ainoa toimiva systeemi.

“Olen yrittänyt ehdotella vihreille, ettei puolue ottaisi seuraaviin vaaleihin ehdokkaiksi ihmisiä, jotka harrastavat huvilentämistä. Eipä saanut ehdotus vastakaikua, ei vaikka lntäminen on yksittäisenä valintana hirmuteko.”

“Minusta ei kannata äänestää puoluetta, joka ei vaadi jäseniltään lentomatkustamisesta kieltäytymistä. Lentäminen on yksittäisenä tekona niin merkittävä, että lyhyenkin lennon syntien sovittaminen on vaikeaa. Jos lennon tekee perheenä, se on mahdotonta.”

-> En lähtenyt postauksessa, enkä lähde nytkään nimeämään yksittäisiä puolueita, sillä en ole kovinkaan puolueuskollinen äänestäjä. Tosin tuo esittämäsi ehdotus on mielestäni aika hauska, ja tuen näkökantaa, vaikka ymmärrän että puolueen riveissä saattaisi tulla ripeästi tyhjää mikäli yksittäisten kansanedustajaehdokkaiden elämäntyylivalintoihin puututtaisiin ehdokkuuden ehtona. Ja loogisesti siinä on riskinä, että jos henkilöllä on enemmän halua olla ehdokkaana, kuin ajaa elämää suurempia ideologioita, he löytyvät pian muiden puolueiden listoilta tukemassa talouskasvun vauhdittamista, jolloin lopputulos syntyvän politiikan muodossa on vielä huonompi kuin pelkkä tekopyhyys. Arvostan irvokastakin rehellisyyttä, mutta toisaalta voimme kysyä onko tekopyhyys laajemmassa skaalassa okei, jos sen avulla saavutetaan positiivisia päämääriä? -Tähän minulla ei taaskaan ole vastausta. 

Ja sitten mitä tulee vielä puoluejakoon: Meillä on esimerkiksi jo olemassa puoluepari SDP-Vasemmistoliitto. Ajettu ideologia on käytännössä todella sama, mutta keinot ja asenteet vaihtelevat maltillisemmasta radikaalimpaan. Mikään ei estä perustamasta puoluetta, joka olisi se “Vihreämpi liitto”, kunhan saa vain kannattajakortit kasaan. 

Kiitos! 

Media ja asenneilmapiirin muokkaus ovat tosiaan suuressa roolissa mitä tulee vaikuttamiseen. Uskon, että siinä mielessä on olemassa toivoa, sillä jos katselemme maailmaa esim. 60-luvulla oli ihan ok sanoa ja tehdä asioita, joita ihmiset nykyään katsovat silmät pyöreinä järkytyksestä. Yhteiskunnan lävistävät muutokset vain tapahtuvat erittäin hitaasti. Tämän asian suhteen tietenkin kaipaisimme hiukan ripeämpää muutosta, mutta uskon että yksilötasolla parhaiten se tapahtuu äänestämällä, tekemällä omia arjen tekoja ja tekemättä jättämisiä, sekä julkisesti keskustelemalla aiheesta kyllästymiseen asti. 

Väestönkasvun hillitsemiseen yksi suuri avain olisi kehitysmaiden tyttöjen ja naisten koulutuksen tukeminen, sillä korkeampi koulutus ja matalampi lapsiluku kulkevat tilastollisesti yhdessä. Toisaalta kiintoisana kolikon kääntöpuolena tähän tulee se, että koulutetut ihmiset myös nauttivat korkeammasta elintasosta ja sitä kautta tuottavat enemmän hiilipäästöjä. Aihe on hankala tasapainotettava. 

Ongelma on ainoastaan se, että ihmiset eivät tahdo pelastaa ilmastoa. He eivät tahto elämäntapaa, joka on kestävä, kun se jyvitetään jokaiselle maapallon asukkaalle.